Innokaupunkien kehittämisen kärjet vaihtelevat kestävistä energiajärjestelmistä ja teollisuudesta älykkäisiin kaupunkiratkaisuihin sekä terveys- ja hyvinvointiteknologioihin.
Joka toinen suomalainen asuu jossain Innokaupungissa. Siis yhdessä niistä kaupungeista, jotka ovat sopineet yhdessä valtion kanssa, että ne kehittävät omia vahvuuksiaan, jotta ne voivat vastata vihreän ja digitaalisen siirtymän haasteisiin. Sopimuksia kutsutaan ekosysteemisopimuksiksi. Olet jo saattanut oppia tuntemaan kokonaisuuden nimellä Innokaupungit. Virallisesti käytämme yhteistä nimikettä Innovoivat kaupungit ja yhteisöt.
Ekosysteemisopimuksissa kaupungit ovat tunnistaneet yhdestä neljään kehitettävää painopistealaa yhteistyössä sidosryhmiensä sekä työ- ja elinkeinoministeriön kanssa. Painopisteet vaihtelevat kestävistä energiajärjestelmistä ja teollisuudesta älykkäisiin kaupunkiratkaisuihin sekä terveys- ja hyvinvointiteknologioihin.
Kukin Innokaupunki tukee ja kiihdyttää vihreää siirtymää tavallaan. Yhtäällä kehitetään uutta kestävää kaupunginosaa, kuten Tampereen Hiedanrannassa. Toisaalla kehittämisen kohteena voi olla kestävä meriteollisuus, kuten Turun telakka-alueella. On selvää, että kehittämisen tarpeet, tavat ja kaupungin rooli osana kehittämistyötä on kovin erilainen.
Kaupungit jakavat tavoitteet tukea yritysten innovatiivisia elinympäristöjä ja osaamisen kehittymistä sekä luonnollisesti pyrkimykset vihreään siirtymään. Keinot tavoitteisiin pääsemiseksi vaihtelevat. Ja hyvä niin, sillä parasta tapaa kehittää innovatiivisia ekosysteemejä ei ole vielä löydetty.
Innokaupunkien kokonaisuudessa on mukana 16 ekosysteemisopimusta. Pääsääntöisesti jokaisella yliopisto- tai yliopistokeskuskaupungilla on omansa. Helsingillä, Espoolla ja Vantaalla on yksi yhteinen sopimus, Lappeenrannan sopimuksessa on mukana Imatra ja Kajaanin sopimuksessa Sotkamo. Yksinkertaisuuden vuoksi olen käyttänyt termiä kaupunki, vaikka edellämainituissa tapauksissa oikeampi termi olisi varmasti kaupunkiseutu.
Innokaupunkien pohjoisin kaupunki on Rovaniemi, eteläisin taitaa olla rinnanmitalla Espoo. Itäisin on Joensuu, läntisin Vaasa. Väkiluvussa mitattuna eroa pienimmän (Kajaani) ja suurimman (Helsinki) kaupungin välillä on noin 624 499 asukasta. Sopimuksissa on tunnistettu 114 erilaista yhteistyöosapuolta, jotka myötävaikuttavat kukin tahoillaan sopimuksen sisältöihin ja sen toteuttamiseen.
Pirkanmaan liiton tehtävänä on koordinoida ekosysteemisopimusten toteuttamista kansallisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa, että autamme yhtenäisten rahoittamisen käytäntöjen syntymisessä ja seuraamme kaupunkien hankesalkkujen rahoittamista, tuemme innovaatioekosysteemien kehittäjäverkostoja ja niiden keskinäistä oppimista sekä viestimme kokonaisuudesta.
Innokaupungit lyhyesti
Koordinoin Innokaupunkien yhteistyötä, kun ne kehittävät ekosysteemejään vihreän siirtymän, digitaalisen teknologian ja hyvinvoinnin teemoissa. Tehtäviini kuuluvat mm. kaupunkien välisen yhteistyön tukeminen, vaikuttavuuden seuranta ja osallistuminen kansainväliseen yhteistyöhön.
Aikaisemmat blogit aiheesta:
Ilmastokevät: Maakuntakaavalla otetaan kantaa tuulienergiatuotannon mahdollisuuksiin
Ilmastokevät: Energia puhututtaa myös Pirkanmaalla
Ilmastokevät: Maakuntakaava osana ilmasto- ja luontokysymyksiä
Ilmastokevät: Nostetaan kiertotalous huippuunsa Pirkanmaalla
Ilmastokevät: Ilmastonmuutoksen hillintä ja luonnon monimuotoisuuden vahvistaminen kulkevat käsi kädessä
Ilmastokevät: Ilmastotyö näkyy lähes kaikessa Pirkanmaan liiton toiminnassa
Ilmastokevät: Täyttä höyryä kohti päästövähennyksiä
