Maakuntajohtaja Anna-Mari Ahosen puhe Hämeenkyrönväylän juhlaseminaarissa 28.11.

Arvoisa ministeri, hyvät avajaisvieraat,

Niin kuin tänään on jo kuultu, on infrainvestointien edistäminen lajina ennemmin maraton kuin sprintti. Yksittäisen investoinninkin matka tarpeen tunnistamisesta ja suunnittelupöydästä kauhakuormaajan ensiraapaisuun ja lopulta tällaisen avajaistilaisuuden nauhan leikkuuseen on todella pitkä. Puhumattakaan siitä kokonaispalapelistä, joka tämän maan kaikista infrainvestoinneista muodostuu.

Olemme Pirkanmaalla todella hyvillämme istuvan hallituksen toteuttamasta valtakunnallisesta liikennejärjestelmäsuunnitelmasta ja siihen liittyvästä 12 vuoden ajalle kurkottavasta investointiohjelmasta. Muutama hallituskausi sitten käytössä oli niin kutsuttu liikennepoliittinen selonteko, jonka avulla kansallisesta liikenneinvestointien paketista ja sen sisällä hankkeiden toteutusjärjestyksestä pyrittiin muodostamaan kokonaiskuvaa.

Liikennepoliittinen selonteko oli kuitenkin nimensä mukaisesti vahvasti poliittinen asiakirja, joka luonteensa vuoksi sisälsi hankkeiden kannattavuuteen ja tarkoituksenmukaisuuteen liittyviä riskejä.

Sekä Pirkanmaan että koko läntisen Suomen vahva tahto on se, että määrärahoja väyläinvestointeihin osoitetaan faktaperustein sinne, missä tarve on suurin, ennemmin kuin sinne, missä kovimmin huudetaan. Länsi-Suomessa uskotaan vastuulliseen valmisteluun ja lujaan suunnitteluperustaan infrarahoituksen jakamisen menetelmänä. Jos asiapohjalta investoinneista päätetään, niin meillä ovat asiat ihan hyvin. Näin ollen me tuemmekin liikenne- ja viestintäministeriön valmistelua sataprosenttisesti.

2000-luvulla Pirkanmaa ei kuitenkaan ole saanut likimainkaan sellaista osaa infrainvestoinneista, joka meille liikennemäärien ja muiden osoitettujen tarpeiden perusteella kuuluisi. Valtion talousarvion laatiminen on vahvasti poliittinen prosessi, ja esimerkiksi kuluvana vuonna pirkanmaalaiset saivat hämmästellä kärkikohteiksi rankattujen investointihankkeidemme jäämistä ilman rahoitusta.

Olen täysin vakuuttunut siitä, että tässä ajassa tarvitaan erityisesti kasvun politiikkaa ja kilpailukykypolitiikkaa, jotta meidän olisi kansakuntana edes mahdollista selvitä vallitsevasta olosuhteesta kunnialla, ja turvallisuuspoliittisen kriisin tasaannuttua nousta uuteen tilanteeseen voittajina. Koheesiopolitiikkaan on jo luotu vakiintuneiden eurooppalaisten mekanismien lisäksi useita kotimaisia instrumentteja tasaamaan maan sisäisiä kehittyneisyyseroja. Infrainvestointeja ei tähän tarkoitukseen pidä käyttää, vaan liikenne- ja viestintäministeriön sanoin määrärahoja tulisi kohdentaa sinne, missä niillä on liikennejärjestelmän kannalta suurin tarve.

Tänään käyttöön vihittävä Hämeenkyrön väylä on investointi, jota liikennejärjestelmä on tarvinnut. Valtatie kolmen yhteysväli Tampere-Vaasa on tärkeä valtakunnallinen etelä-pohjoissuuntaisen liikenteen välittäjä. E12-tunnus samalla väylällä tarkoittaa puolestaan sitä, että tie on myös merkittävä eurooppalainen yhteys Helsingistä Vaasaan ja Merenkurkun kautta aina Ruotsiin ja Norjaan saakka.

Täällä Hämeenkyrössä kolmostie puhkoo Sillanpään upeita maisemia, mutta jatkossa entistä nopeammin, turvallisemmin ja ympäristöystävällisemmin. Kuorma-autokuljetusten energiankulutus ja hiilidioksidipäästöt vähenevät Hämeenkyrönväylän myötä samalla, kun pitkämatkainen liikenne pääsee eroon kiertoliittymistä ja pitkistä 50-60 km/h -nopeusrajoitusalueista. Investointi parantaa liikenneturvallisuutta: rollaattorimummot ja täysperävaunurekat sopivat huonosti samaan kuvaan.

Tänään käyttöön vihittävä väyläinvestointi vapauttaa Hämeenkyrön keskustaajaman rekoista, mutta samalla se vapauttaa myös kunnan maankäytön suunnittelua, joka pitkään oli tämän tiehankkeen panttivankina.

Läntisen vienti-Suomen maakunnat Pirkanmaa, Etelä-Pohjanmaa, Pohjanmaa ja Satakunta ovat pitkään tehneet yhteistyötä valtatie kolmen yhteysvälin Tampere-Vaasa kehittämiseksi. Mukana tässä työssä on maakuntaliittojen, kuntien ja kauppakamareiden lisäksi ollut kolmen vaalipiirin kansanedustajien verkosto. Jo 2010-luvun lopulla alueen edunvalvojat teettivät vaikuttamismateriaalia, jonka ydinviesti on kestänyt aikaa ja pitää edelleen paikkansa: valtatie kolme on Suomen ruokatie ja viennin valtaväylä.

Pirkanmaan, Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan liitot ovat olleet vuorotellen, vuosi kerrallaan, yhteisen kehittämisen ja edunvalvonnan vetovastuussa. Kansanedustajat ovat puolestaan järjestäytyneet vaalikauden mittaisesti.

Tänä vuonna maakuntien yhteistä ohjausryhmää vetää Ikaalisten kaupunginjohtaja Eeva Viitanen ja pääsihteerinä toimii Pirkanmaan liiton edunvalvontapäällikkö Jouni Koskela. Eduskuntaverkoston puheenjohtajana toimii kansanedustaja Jouni Ovaska Pirkanmaalta ja varapuheenjohtajana kansanedustaja Janne Sankelo Vaasan vaalipiiristä.

Aivan erityisesti täytyy mainita Hämeenkyrön kunnanjohtaja Antero Alenius, jonka rooli väylähankkeen esillä pitäjänä on ollut merkittävä. Minuakin hän on hätyyttänyt Hämeenkyrönväylän asialla kolmessa viimeisimmässä työpaikassani.

Meneillään olevasta juhlahetkestä huolimatta Antero ei vieläkään voi hellittää. Kolmostiellä on Hämeenkyrössä vielä tarve pienelle mutta tärkeälle jatkohankkeelle, jolla uusi väylä ja nykyinen väylä saadaan liikenteellisesti niveltymään toisiinsa. Tarkoitus on tehdä 3,5 kilometrin matkalla pienehköjä liikenneturvallisuutta parantavia toimenpiteitä sekä keskikaiteen rakentamista nykyiselle ohituskaistalle välille Rokkakoski-Hanhijärvi. Hanke on Väyläviraston investointiohjelman korissa 1A, mikä tampereen- ja pirkanmaankielellä tarkoittaa parasta A-luokkaa.

Toivomme, että tämä viimeistelyhanke voisi toteutua mahdollisimman suoraviivaisesti, jotta toteutuneesta suurhankkeesta saataisiin kaikki hyöty irti.

Pirkanmaan ja muiden läntisten maakuntien puolesta haluan tänä juhlapäivänä kiittää kaikkia Hämeenkyrönväylää edistäneitä tahoja työstänne koko läntisen Suomen hyväksi.

Artikkelikuva vielä avaamista odottavasta väylästä, Tippavaarasta Tampereelle päin (kuva: Jouni Koskela).