Nyt jos koskaan on kesytettävä digihäpeä
Pikkuhiljaa itsenäiset digitaidotkin rakentuvat – kukaan ei ole seppä syntyessään, mutta digitaidotkin voi opetella.
On jo väsymiseen asti kuultu, että yhteiskuntamme digitalisoituu: niin julkiset kuin yksityiset palvelut siirtyvät entistä enemmän sähköisiksi, palvelukonttorit sulkeutuvat ja älylaitteiden määrä kasvaa rajusti.
Euroopan unionin digitaalisessa kompassissa on kunnianhimoinen tavoite, että 80 prosentilla EU:n kansalaisista olisi hallussaan perusdigitaidot vuoteen 2030 mennessä. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että enemmistö julkisissakin palveluissa asioivista käyttäisi ensisijaisesti sähköisiä palveluita kaikessa asioinnissaan. Sähköiset palvelut ensisijaisena palvelukanavana on kirjattu paikallistasollakin esimerkiksi Tampereen kaupungin strategiaan.
Digitalisaatiosta on saatavilla moninaisia hyötyjä, mutta oikeudenmukainen digitaalinen siirtymä jää toteutumatta, jos annamme digikuilun kasvaa liian suureksi. Vaikka täyttä digipakkoa ei todennäköisesti ikinä tulekaan, aiheuttaa digin ulkopuolelle jääminen jo nyt turhaa harmia.
Elo-syyskuun vaihteessa vietettiin toista kertaa valtakunnallista digitukiviikkoa, joka kokosi etänä yhteen maamme digitukijoita. Viikon pääjärjestäjä Digi- ja väestötietovirasto panosti korkealaatuiseen ohjelmaan ja tarjontaa olikin livelähetyksenä joka päivä aamusta pitkälle iltapäivään.
Perusdigitaitojen opetteluun voi saada apua
Pirkanmaalla digitukiviikko huipentui webinaariin, jossa paikalliset digitukijat esittelivät toimintaansa. Digitukea siis kehitetään tietoisesti ja siihen panostetaan jo merkittäviä määriä resursseja. Surullinen tosiasia kuitenkin on, että apua eniten tarvitsevista liian harva tietää edelleenkään, että perusdigitaitojen opetteluun ylipäätään on matalan kynnyksen palveluita. Tämä on näkynyt myös siinä, että palveluiden perustamista on peräänkuulutettu myös paikkoihin, joissa digitukea on jo saatavilla. Digituen viestin välittäminen on vain vaikeutunut koronapandemian aikana, kun yleisötilaisuudet ja kasvokkain toteuttavat opastukset ovat olleet hankalia järjestää.
Apua on silti edelleen ollut saatavilla. Täydellä sydämellään apua tarjoavat digitukijat niin yhteisöistä kuin yrityksistä ovat opastaneet ihmisiä niin puhelimitse, viestitellen kuin videopuheluissakin. Mekaanisia ongelmia kohdatessa on tehty myös varovaisia ja tarkasti suojattuja kotikäyntejä. Apua antavat tyypillisesti esimerkiksi kirjastot, voittoa tavoittelemattomat yhdistykset sekä pienet henkilökohtaisia opastuksia tekevät yritykset. Onnistuneessa opastuksessa digin aiheuttama harmi ja häpeä vaihtuu iloksi. Pikkuhiljaa itsenäiset digitaidotkin rakentuvat – kukaan ei ole seppä syntyessään, mutta digitaidotkin voi opetella.
Pirkanmaalle on koottu viimeisten kahden vuoden aikana hyvä digitukijoiden verkosto, joka yhdistää julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin toimijoita toisiinsa digitukipalveluiden kehittämiseksi. Tälle pohjalle on hyvä rakentaa jatkossa. Toivomme, että verkostoon liittyneet tahot sitoutuisivat toimimaan sen osana jatkossakin. Tällä vuosikymmenellä täytyy ottaa tavoitteeksi, että kaikki apua tarvitsevat tietäisivät, että digissäkin on maksutonta, ystävällistä ja kärsivällistä apua saatavilla. Näin voidaan päästä myös yleviin digitalisoitumisen tavoitteisiin.
Kun kesytämme digihäpeän, helpottuu monen elämä ja digimörkö vaihtuu varovaiseksi digioptimismiksi. Tässä työssä tarvitaan niin valtakunnallisten toimijoidenkin kuin kuntien ja pienten paikallisten yhdistystenkin panosta.
Digituen kehittämiseen tultaneen suunnittelemaan vielä useita hankkeita, jotka jatkavat pian päättyvän PiDiKe-hankkeen tiellä.