Hyppää sisältöön

Osallisuus vahvistaa yksilöiden ja alueen elinvoimaa

| Blogi, Elinvoima ja uudistuminen, Maakunnan yhteistyöryhmä, Pirkanmaan liitto

Koetko voivasi vaikuttaa elämäsi kulkuun? Koetko olevasi merkityksellinen osa yhteiskuntaa? Uskallatko unelmoida? Nämä kysymykset ovat oleellisia pohdittaessa osallisuutta. Osallisuus vakauttaa yhteiskuntaa, vahvistaa hyviä väestösuhteita, yhteisöllisyyttä ja ihmisten hyvinvointia. Osallisuus luo myös edellytyksiä alueen tuottavuudelle ja elinvoimalle.

Osallisuuden edistäminen on kirjattu lukuisiin lakeihin ja toteutuu ihmisten tosiasiallisina mahdollisuuksina asua, opiskella, tehdä työtä, saada palveluita, harrastaa ja elää yhdenvertaisena toimijana elinympäristössään. Osallisuus merkitsee kiinnittymistä ympäröivään maailmaan, parempaa elämänhallintaa, tulevaisuutta ja turvallisuutta. Osallisuus on myös oikeus olla osallistumatta.

Yhteiskunnalle mahdollisimman pieni syrjäytyneiden määrä merkitsee turvallisuutta ja vakautta, mutta myös parempaa inhimillisten resurssien käyttöä ja mahdollisuutta kohdentaa vaikkapa aluekehityksen rajallisia julkisia kehittämispanostuksia uuden kehittämiseen korvaavien ja korjaavien toimenpiteiden sijaan. Hyvinvoiva väestö uskaltaa unelmoida, opiskella ja tehdä työtä.

Viheliäiset haasteet heikentävät osallisuutta

Osattomuuden kokemus on yhteydessä moniin ihmiselämän haasteisiin ja nurjapuoliin. Esimerkiksi työttömistä lähes 25 prosentilla ja työkykynsä heikoksi arvioivista 17 prosentilla on erittäin heikko osallisuuden kokemus (koko aikuisväestössä 10 %). Kouluterveyskyselyssä erittäin heikkoa osallisuutta kokevien nuorten osuudet ovat kasvaneet vuosina 2019–2023 erityisesti korona-aikana, jolloin sosiaalista osallisuutta ja osallistumista rajoitettiin merkittävästi.

Myös köyhyys tai koulukiusaaminen kytkeytyvät ilmiöinä osattomuuden kokemuksiin. Monille pahinta on jäädä yksin ja siksi esimerkiksi osa nuorista hakee kaveriseuraa ajattelematta seurauksia esimerkiksi jengiytymisestä, rötöstelemisestä tai päihteiden käytöstä.

Pahimmillaan osattomuuden kokemus syrjäyttää, toiseuttaa, estää unelmoimasta tulevaisuutta ja johtaa alisuoriutumiseen.

Millä keinoin osallisuutta voidaan vahvistaa?

Inhimillisesti ja taloudellisesti tehokkainta on tukea ihmisiä varhainen ja ennakoiden, jolloin ongelmat eivät ehdi kasautua ja monimutkaistua.

Mitä haasteellisempaan osattomuuden kierteeseen ihminen on ajautunut, sitä tärkeämpää on vahvistaa pitkäjänteisesti luottamusta elämään, ihmisiin, vakauttaa arkea sekä tukea ihmistä löytämään hyvinvointia edistäviä yhteisöjä ja mielekästä tekemistä. Merkityksellisyyden kokemuksen myötä syntyy halu ja kyky ottaa vastuuta arjesta ja hyvinvoinnista sekä kantaa kortensa kekoon yhteiskunnassa.

Lapsille ja nuorille, mutta myös jo varttuneemmille on tärkeä rakentaa ryhmäytymisen ja yhdessä onnistumisen paikkoja arkeen riippumatta taustoista. Ammattilaiset tunnistavat jo päiväkoti- ja alakouluikäisiä lapsia, joilla on muita enemmän riskejä osattomuuteen. Riittävä resursointi arjen turvallisiin ja kannatteleviin aikuisiin lapsen elinympäristössä onkin keskeinen perusta osallisuudelle ja myönteiselle toimeliaisuudelle myös myöhemmällä iällä. Vain yhteisöjä ja osallisuutta rakentamalla voidaan ehkäistä tai minimoida negatiivisia kierteitä kuten syrjäytymistä tai kielteistä jengiytymistä.

Seuraavassa on kuvattu joitakin esimerkkejä osallisuuden vahvistamisesta arjessa.

  • Jokainen lapsi on oikeutettu turvalliseen arkeen, johon kuuluu turvallinen aikuinen. Tarvittaessa turvallinen aikuinen järjestyy sosiaalipalveluiden, viime sijassa lastensuojelun kautta.
  • Jokaisella lapsella tulee olla mahdollisuus harrastaa. Osa lapsista ja nuorista tarvitsee rinnalleen vuosia kestäviä aikuissuhteita esimerkiksi Icehearts-toiminnan mahdollistamana.
  • Teinien vanhemmat ovat monesti kovilla. Tarvitaan vertaistuellista ja ammatillisesti johdettua tukea matalalla kynnyksellä. Esimerkiksi seurakuntien Kamalat äidit –ryhmätoiminta auttaa huomaamaan, ettei vanhempana ole yksin.
  • Peruskoulua sekä toisen asteen oppilaitoksia tulisi vahvistaa nykyistä yhteisöllisempään suuntaan yksilökilpailun sijaan. Tässä voisivat auttaa yhteiset ratkaisut, joissa vahvistettaisiin digivapaita alueita ja hetkiä. Edistettäisiin tietoisesti myös teini-ikäisten leikillisyyttä, pelillisyyttä ja yhteistä vuorovaikutusta koulu- ja opintopäivien aikana.
  • Lasten ja nuorten netti-, peli- ja päihdehäiriöiden ehkäisemiseksi ja puuttumiseksi on tärkeä valmentaa kaikkia kohtaavien alojen ammattilaisia mielenterveyden ja päihdetyön kysymyksiin. Pirkanmaalla hyviä kokemuksia on kertynyt mm. lyhytterapeuttisista Walk in -palveluista.
  • Vaikka nuori etenisi koulu- ja opintopolulla, voivat voimat loppua kesken. Riskissä oleville on tarjottava ajoissa kohtaavaa tukea, yhteisö, johon kiinnittyä opintojen mahdollistamiseksi. Esimerkkinä Tampereella kehitetty Lupa-paja lukiossa oireileville nuorille on osoittautunut monelle nuorelle ensiarvoiseksi tueksi.
  • Riskissä oleville lapsille ja nuorille on tärkeä tarjota pitkäjänteistä rinnalla kulkevaa ohjausta esimerkiksi Vamos-toiminnan puitteissa, sillä joskus oman vanhemman sijaan nuori tarvitsee jonkun ulkopuolisen tukea.
  • Asuinalueiden viihtyvyydestä on tärkeä huolehtia niin, ettei osa alueista ”slummiudu”. Yhteisötyölle, asukastoiminnalle ja lähitoiminnan vireydelle vain mielikuvitus on rajana. Pirhassa on käynnistetty yhteisöneuvontaa: ohjausta ja vertaisuutta matalalla kynnyksellä sosiaalityön ja järjestöjen yhteistyönä eri kunnissa. Tampereen Kototorimallissa puolestaan maahanmuuttajien potentiaalia hyödynnettiin vertaistoimintana niin, että sosiaalityön ammattilaisten työaikaa säästyi sitä eniten tarvitseville. Ikäihmisille ja vammaisille on puolestaan kehitetty lähitorimallia ja yhteisöruokailun eri variaatioista eri ikäisille on kehitetty viime vuosina.
  • Osallisuutta tulee vahvistaa huolehtien kaikista väestöryhmistä ja etenkin heistä, joilla on vaara syrjäytyä tai jotka ovat jo syrjässä. Esimerkiksi päihteillä ja mielenterveyden haasteilla oirehtiville on kehitetty jo vuosia vertais- ja kokemustoimintaa.
  • Osallisuutta vahvistaa hyvät peruspalvelut: sosiaali- ja terveydenhuolto, opiskelu- ja työllisyyspalvelut.

Käytännössä meillä on lukuisia toimintoja ja malleja edistää osallisuutta. Esimerkiksi 2023 päättyneellä ESR-TL 5. rahoituksella rahoitettiin noin 500 eri hanketta Suomessa. Osasta hankkeista työstettiin osallisuuden edistämisen malleja, joita on kuvattu Innokylään. Osallisuutta tuetaan Pirkanmaallakin mm. alueellisella ESR+ kehittämisrahoituksella.

Mistä investoinnit osallisuuteen?

Osallisuutta on ajateltava rohkeasti myös tuottavuuden näkökulmasta. Millaista hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden uhkaa osattomuudesta seuraa lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä? Mitä maksavat näennäispalvelut, jotka ovat olemassa, mutta eivät tosiasiallisesti palvele? Millaista lisäarvoa tai jopa merkittävää yhteiskunnallista hyötyä osallisuutta edistävät palvelut voivat tuottaa? On rohkeasti otettava ihmiset mukaan uudistamaan palveluita, asuinympäristöjä ja vaikuttamaan hyvinvointia koskevaan päätöksentekoon.

Etenkin viheliäisten ongelmien ratkaisut edellyttävät asianosaisten mukana oloa tehokkaiden ratkaisujen löytämiseksi sekä palveluiden uudistamiseksi. Esimerkiksi Pirkanmaalla on kokeiltu päihdepalveluiden kilpailutusta markkinavuoropuhelulla ja Tampereella on kehitetty innovatiivisten hankintojen mallia, jossa osallisuus on nostettu keskiöön. Allianssimallit esimerkiksi soten ja kolmannen sektorin yhteistyönä mahdollistaisivat asukkaiden osallistumisen tuloksellisten palveluiden ideointiin, suunnitteluun, toteutukseen, arviointiin ja myös päätöksentekoon.

On uskallettava myös kyseenalaistaa markkinoita ja tehtävä radikaalejakin uudistuksia eettisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävän yhteiskunnan puolesta. Esimerkiksi viimesijausten palveluiden, kuten lastensuojelun, vammais- ja vanhuspalveluiden palvelut tulisi rakentaa nykyistä vahvemmin osaksi paikallisia ja alueellisia ekosysteemejä yritysvoittojen havittelun sijaan. Vaarana on, että hankimme osaoptimoituja ja säilöviä näennäispalveluita, eikä tavoiteltavia tuloksia saavuteta. Voidaan esimerkiksi kysyä, voitaisiinko järjestöjen ja yhteiskunnallisten yritysten voimalla vahvistaa nykyistä vahvemmin alueiden ekosysteemityötä ja aluekehitystä ja tarjota nykyistä laadukkaampia palveluita? Varainkäyttöä ja tuloksellisuutta tulisi ohjata ja valvoa nykyistä kokonaisvaltaisemmin myös osallisuus huomioiden.

Kun palvelutuotannossa huomioidaan paikallisuus, alueellisuus ja erilaisten asukkaiden arjen toimivuuden edistäminen kokonaisvaltaisesti, lisää se alueen elinvoimaa, väestön hyvinvointia ja osallisuutta.

Osallisuus on vastavuoroista

Valtaosa ihmisistä on halukas antamaan apua ja tarjoamaan omastaan heti kun siihen on mahdollisuus. Vastavuoroisuus luo merkityksiä, valtaistaa ja antaa osallisuuden kokemuksia. Toisten tukeminen voi olla merkittävä askel kohti oman elämän osallisuuden polkua – se voi antaa rohkeutta lähteä opiskelemaan tai kohti uusia työuria.

Osallisuus on rakennettava pitkäjänteisenä toimintana aina strategiasta ruohonjuureen saakka.

Osallisuushötöstä on syytä siirtyä konkretiaan arjessa. Osallisuuden toteutumista voidaan seurata ja arvioida niin yksilöisen kokemuksena (mm. osallisuusindikaattori) mutta myös konkreettisesti esimerkiksi arvioimalla, miten osallisuuden edellytykset toteutuvat palveluissa esimerkiksi neljän T:n mallilla: Tutustuminen, Turvallisuuden, Tieto ja Tuki (Inkinen ym. 2023).

Osallisuus on yhteiskunnan tahtotila huolehtia väestöstä niin, ettei kukaan putoa. Tähän tarvitaan riskiryhmien tunnistamista ja pitkän tähtäimen strategioita sekä yhdessä tekemisen meininkiä kaikilla tasoilla.

Kirjoittaja Tanja Hirschovits-Gerz toimii hankepäällikkönä Sosiaaliset innovaatiot lastensuojelussa eli SOILA-koordinaatiossa: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, tanja.hirschovits-gerz@thl.fi p. 029 524 7954.
Lisätietoa www.thl.fi/soila

Lue lisää:

Pirkanmaan maakunnan yhteistyöryhmä (MYR) kokoaa vaikuttajat yhteen ja linjaa maakunnan kehittämisen kannalta merkittävimmät ohjelmat, sopimukset ja rahoitukset. Yhteistyöryhmä kokoontuu neljä kertaa vuodessa vuosikellon mukaisten teemojen äärelle. Maakunnan yhteistyöryhmän kesäkuun kokouksen teemana oli osallisuuden tukeminen, jota hankepäällikkö Tanja Hirschovits-Gerz avaa tässä jutussaan. Kirjoitus ja myös Myrrissä esitelty TEKO – Tehostettu kotoutuminen -hanke-esittely ovat osa Maakunnan yhteistyöryhmän ajankohtaisia -blogisarjaa.

Aikaisemmin sarjassa ovat ilmestyneet:

Kokemusperäisiä huomioita yliopisto–yritys -yhteistyöstä (Pauli Kuosmanen) 

Kiinteistö- ja rakennusalan digitalisaatio Pirkanmaalla – DigiCore (Jaakko Kinnunen)

Kaikki artikkelit
Created with Sketch.