Pirkanmaan digitukiverkosto: Digiosaamista on tuettava läpi koko elämän
Asiointitaitojen opetus estäisi digisyrjäytymistä, mutta jo tarjolla olevaa tuen pitäisi olla yhä löydettävämpää.
Digipalveluiden merkitys kasvaa jatkuvasti ja ihmisiä ohjataan entistä enemmän asioimaan palveluissa sähköisesti. Kehitys ei näytä tästä taittuvan, vaan pikemminkin kiihtyvän. Samalla kuulee harhaluuloa, että joku sukupolvi olisi jo synnynnäisesti toista ketterämpi digin käyttäjä.
Tosiasia kuitenkin on, että jokainen älylaitteita käyttävä ja netissä asioitaan hoitava on tavalla tai toisella opetellut nämä taidot. Ihmisillä on hyvin erilaiset taustat ja siksi eri mahdollisuudet ottaa digiä käyttöön: tämän vuoksi on äärimmäisen tärkeää, että on olemassa matalan kynnyksen digitukea, jonka yhteydessä kuka tahansa pääsee opiskelemaan näitä jatkuvasti tärkeämpiä taitoja.
Pirkanmaan digitukea antavia toimijoita kokoaa yhteen vuonna 2020 toimintansa aloittanut PiDiKe-verkosto. Verkostoon kuuluu noin sata digituen parissa tavalla tai toisella työskentelevää ja verkoston toiminta kattaa lähes kaikki Pirkanmaan kunnat. Digitukipalveluita tarjoavat erityisesti erilaiset järjestöt ja digituen yritykset.
Ongelmana kuitenkin on, että tieto digituesta ei tavoita heitä, jotka apua kipeimmin tarvitsisivat. Tiedonkulun varmistamiseksi tarvitaan aikaisempaa voimakkaampaa julkisen sektorin panostusta. Tämä tieto palveluista pitää saada sekä verkosta että perinteisempiä kanavia pitkin, jotta se tavoittaa vielä digiä käyttämättömätkin avuntarvitsijat.
Digiosaaminen on kansalaistaito, jota jokainen tarvitsee asioidessaan sekä julkisissa palveluissa että yhteiskunnassa ylipäätään. Ei riitä, että ihmiset osaavat käynnistää digilaitteen, ottaa sillä kuvia ja lähetellä ystäville viestejä.
Arjen digitarpeet, kuten vaikkapa tarve hakea opintotukea, hakea kesätyöpaikkaa, hankkia vuokra-asunto, hoitaa pankkiasioita tai hakea verokortti, tulevat usein vastaan jo ennen täysi-ikäisyyttä ja jatkuvat läpi elämän.
Siksi digitaalisten taitojen oppimisen on oltava oma oppiaineensa peruskoulusta alkaen, opittavien taitojen on oltava käytännönläheisiä ja digituen osana opiskelijapalveluita. Toisen asteen pakollinen opetus voisi keskittyä enemmän digiosaamiseen ja osaamista pitäisi voida ylläpitää nuorisoasteen koulutuksen jälkeenkin.
Digiosaamisella digiturva huomioiden on valtava merkitys digitalisoituvassa yhteiskunnassa itsenäisesti selviytymiselle ja yksilön hyvinvoinnille. Tämä korostuu pandemia-aikana, jolloin fyysistä asiointia pitää joskus välttää. Digisyrjäytyminenkin periytyy ja koulut ovat hyvässä asemassa tämän estämiseksi.
Haluamme, että tulevaisuudessa digituki on palvelu muiden joukossa – tunnettu, järjestäytynyt ja koordinoitu. Ihmiset tietävät, että tukea on saatavilla myös digimaailmassa, ja tämä tieto saadaan jo koulunpenkillä. Näin kaikki sukupolvet ovat avun piirissä, ja tulevat sukupolvet varmasti jo kokonaisvaltaisesti – niin viihteellisessä kuin asiakäytössäkin – digiketterämpiä.